Perjantai-illan uutiset kertoivat ammattiliitto AKT:n viestintäpäällikön potkuista

Oikeusoppineet eivät ole vielä ehtineet käydä läpi tilannetta. Potkut ovat aina erittäin ikävä asia – tapahtuvatpa ne missä organisaatiossa tahansa ja kenelle tahansa. AKT:n hallitus teki päätöksen äänin 11-9 viestintäpäällikön työsuhteen päättämisestä. Toki irtisanominen oli yhden vaiheen päätös, mutta arvelen tämän olevan itse asiassa paljon suuremman asiakokonaisuuden alku.

Tapaus herättää minussa ”keittiöjuristipsykologin” ja nostaa esille monia kysymyksiä

Uutisissa mainittiin työsuhteen päättymisen syyksi luottamuspulan hallituksen ja viestintäpäällikön välillä. En tunne järjestömaailmaa, sen sijaan tarkastelen asiaa yksityisyritysten käytäntöjen kautta. Osakeyhtiön hallitus työskentelee toimitusjohtajan kanssa, ja toimitusjohtaja vastaa operatiivisesta toiminnasta henkilöstönsä kanssa. Luottamuspula irtisanomisperusteena on esillä yleensä vain toimitusjohtajan kohdalla. Mikäli tyytymättömyyttä jonkun työntekijän suhteen esiintyy, on työlainsäädännössä varsin tarkat säännöt ja perusteet, miten työsuhteita voidaan työnantajan taholta päättää tai purkaa. Tällaisia ovat mm. työtehtävien laiminlyönti, luvaton poissaolo ja rikollinen toiminta. Yleinen tapa on ottaa sopimaton käytös tai menettely ensin puheeksi, antaa suullinen varoitus ja sitten kirjallinen varoitus ennen irtisanomista. Puheeksiottaminen ja suullinen varoitus vaativat kommunikaatiota työnantajan ja työntekijän välillä. Kirjallinen varoitus edellyttää myös työntekijän allekirjoitusta, jolla hän vahvistaa saaneensa tiedon ja ymmärtävänsä varoituksen sisällön vaikutuksineen. Juuri tällaisilla menettelytavoilla pyritään siihen, etteivät potkut tulisi yllätyksenä. Media on tuonut usein esille sitä, että tässä tapauksessa esimies ja alainen eivät ole puhuneet keskenään.

Myös työsuojelun näkökulmasta irtisanominen on kiinnostava

Työturvallisuuslain mukaan epäasialliseen toimintaan ja kiusaamiseen on puututtava kaikilla työpaikoilla. Miten asioita voidaan ottaa puheeksi? Ensin asiat otetaan puheeksi oman esimiehen kanssa. Jos tämä tie ei johda eteenpäin tai keskustelu ei ole mahdollista, niin asiaa tulee hoitaa oman organisaation työsuojeluhenkilöiden kautta. Jos tämäkään ei auta, laki neuvoo ottamaan yhteyttä työsuojeluviranomaisiin. Jos puhevälejä omalla työpaikalla ei ole, ei työntekijälle jää helppoja ratkaisuvaihtoehtoja: kärsiäkö itse vai hakeako oikeutta talon ulkopuolelta?

Mitä ”keittiöjuristipsykologi” voi tässä todeta?

Ilman luottamusta työyhteisöt eivät ole toimivia, eikä ilman puhevälejä voi johtaa. Työlainsäädännön lait koskevat kaikkia työpaikkoja. Likapyykki kannattaa pestä omissa tiloissa ja niin usein, ettei tahroista tule niin pinttyneitä, että ne pitää viedä ammattilaisten käsiin. Selvittämättömät sisäiset asiat tulevat jossain vaiheessa näkyviksi myös ulkoisille sidosryhmille.

Toivon todella, että tämä case selvitetään kunnolla: oikeus voittakoon. Julkisuutta tämä tarina ainakin saa. Vastaavanlaisia tilanteita on valitettavasti enemmänkin Suomessa. Ne eivät ole näkyneet mediassa, mutta tämä tapaus auttaa heitäkin ja toivottavasti myös tulevia.