Sosiaalinen media on tuonut meille uudenlaisia mahdollisuuksia verkostoitua. Se yhdistää jo tuttuja tai puolituttuja, mutta myös vieraita, joista tulee satunnaistuttuja tai ajan myötä läheisiä. Joitakin henkilöitä – vaikka ei olisi koskaan tavannut heitä -, kaipaa jo, jos heidän viestejään ei näe riittävän usein.

Somessa kerrotaan kuulumisia, pohditaan ajankohtaisia asioita, töihin tai vapaa-aikaan liittyviä ajatuksia ja tekemisiä. Montaa viestiä tehostaa kuva, joka tuo ihmisen entistä lähemmäs. Puhumattakaan videon vaikuttavuudesta. Ikään kuin henkilö olisi siinä metrin päässä. Moneen asiaan olen jo tottunut muutamassa vuodessa.

Suruviestit somessa pysähdyttävät

Facebookin kautta tietoon tuleviin suruviesteihin en ole vielä tottunut. Muutama kuukausi sitten tuli ensimmäinen. Vaikka silloin uutinen ei sinänsä ollut aivan yllättävä, yllätti FB-ystävien tunteikkaat kommentoinnit kuolleen henkilön aikajanalla. Samalla toivotettiin voimia perheelle. Viestejä tuli vielä monta päivää kuolinpäivän jälkeen. En muista, milloin olisin kokenut niin vahvaa kiitollisuuden ja kaipuun osoittamista.

Muutama päivä tuli toinen suruviesti. Äkillinen, yllättävä, liian varhainen poismeno. Pitkäaikaisin yhteistyökumppani oli yhtäkkiä poissa. Tieto tuli näkyviin minulle vieraan ihmisen kirjoittamana ystäväni aikajanalle: vain nimi, 31.12.14 r.i.p. Tuo tiedonmurunen ja sitten ei moneen tuntiin mitään.

Voiko suruviestiin luottaa?

R.I.P – voiko tuo olla totta ystäväni kohdalla? Ei voi. Hetki sitten sain vasta joulutervehdyksen. Siitä muutama viikko taaksepäin sain uuden videon kommentoitavakseni häneltä. Meidänhän piti tavata… Voisiko olla kyse vain samannimisestä henkilöstä?

Ennenkin Hesarin kuolinilmoitukset ovat joskus hätkähdyttäneet. Silloin piti päätellä nimen, syntymäajan, paikkakunnan ja omaisten nimien perusteella, onko vainaja tuttu vai ei. Tässä vaiheessa usein jo hautajaisetkin oli pidetty.

Nyt FB:n aikajanalla näkyvät nimen lisäksi kasvot. Pian lukuisten ystävien kauniit muistosanat täyttävät etusivun. Ei-toivottu suruviesti varmistuu muutamassa tunnissa.

Muu somemaailma jatkaa kuin ei mitään olisi tapahtunut

Seuraavaksi hätkähdyttää, kun LinkedIn kertoo jonkun henkilön verkostoituneen juuri kuolleen ystäväni kanssa. Samainen ”härveli” nostaa ystäväni niiden henkilöiden joukkoon, joiden avulla voisin hankkia itse lisää kontakteja… Tuntuu niin oudolta.

Läheisillä on surun hetkellä muutakin pohdittavaa kuin someprofiilien poistaminen.  Uusi aika, uudet toimintatavat edellyttävät uudenlaisia käytäntöjä myös näissä vaikeissa tilanteissa. Onkohan olemassa ohjeistusta?