Ihailen monenlaisia ihmisiä, mm. ammattitaitoisia, määrätietoisia, systemaattisia, tehokkaita ja luovia.

Projektityö on parhaimmillaan sellainen: sillä on fokusoitu tavoite, tiukka aikataulu, se on ennen kaikkea uuden kehittämistä.

Tuloksia syntyy, ja niitä voi arvioida aikataulun, kustannusten ja tuotosten laadun suhteen.

Yksi selkeä projekti on etukäteen suunniteltava kokonaisuus. Käytännössä yksi projekti on riippuvainen monesta muusta kehityshankkeesta. Ellei suunnitteluvaiheessa hahmota projektin kytköksiä, voi toteutusvaihe sisältääkin monia yllätyksiä ja riippuvuuksia muista projekteista. Näin voi käydä näissä privaattielämän kesäprojekteissakin.

Päätavoitteeni ja pääprojektini oli saada aikaiseksi puutarhaan kohopenkki.

Sellainen vanhanaikainen kiinalainen kohopenkki. Kun virallista puutarhuripätevyyttä ei ole, on Google hyvä ja luotettava ystävä.

Jotta saa aikaiseksi kasvua kiihdyttävän kohopenkin, on aloitettava ensin nurmen poistamisesta 25 cm:n syvyydeltä. Siis lapiohommia. Seuraavaksi tarvitaan pohjalle risuja, joten risusavotan kimppuun (osaprojekti 1). Samalla syntyi haketta, jonka johdosta kannatti aloittaa ”pitkään aloitusta vaille ollut” hedelmäpuiden suojakankaitten laittaminen (osaprojekti 2), jotta hakkeen saa heti hyötykäyttöön hedelmäpuiden alle. Kesken hakeprojektin keksin, että tässähän syntyy samalla tukikeppejä kasvimaalle (osaprojekti 3). Siis teinpä ne saman tien. Takaisin tullessa huomasin kevätauringosta kärsineen pesäkuusen, joka on leikattava (osaprojekti 4). Sen kuivuneet osat sopivat hyvin risujen jatkoksi. Kun risuja oli tarpeellinen määrä kohopenkkiin (60 cm), risusavotta jäi kesken ja alkoi nurmikkoturpeiden takaisin asettelu (ylösalaisin). Tässä vaiheessa osaprojekti 1 ja 2 jäivät kesken.

Sitten kohopenkkiin tarvittiin kuivuneita puunlehtiä. Alkoi osaprojekti 5: pikkumökin metsän puoleisen osan siivoaminen. Siellä oli monien vuosien lehdet siivoamatta. Samalla löytyi vanha käyttämätön maakellari (osaprojekti 6). Tulipahan siivottua sen sisäänkäynti. Jos olisin osannut, olisin varmaan ryhtynyt korjaamaan sen rikkinäistä ulko-ovea ;-).

Puunlehtien jälkeen kohopenkkiin tarvittiin kompostia. Jee, siitä käynnistyi osaprojekti 7: monien vuosien täytettyjen puutarhakompostien selvitystyö. Mahtavaa, olen ensimmäistä kertaa onnistunut tuottamaan multaa.  Vihersieluni hyrisi tyytyväisyyttä. Tuntien lapiotöiden jälkeen Onnellinen Puutarhuri palasi pääprojektinsa pariin selkä kipeänä.

Kompostimullan jälkeen tarvittiin tavallista multaa muutamia kottikärryllisiä. Projektin loppu häämötti. Neljä evakossa ollutta kesäkurpitsaa pääsivät vihdoin uuteen kotiin, kohopenkkiin.

Oliko projekti onnistunut?

No, jos satoa tulee … kyllä! Samalla syntyi lukuisia muita kesken jääneitä projekteja. Ihan itseänikin jännittää, pääsevätkö ne ”back logissa” pääprojekteiksi vai etenevätkö aina vain tärkeimpien kesäprojektien siivellä ja aikataululla? Motivaatio ratkaisee.

Tällaista se on puutarhatyöt ketterillä menetelmillä. Fiilispohjalla kaikkea materiaalia kierrättäen. Valmista ei tullut päivässä, vaan tarvittiin kolme. Kohopenkki antaa kasvualustan 4-6 vuodeksi. Ei kai aikataulun venyminen ole kritiikin paikka, jos kustannukset ja laatu ovat ok? Puutarhuria hymyilyttää kiinalainen sananlasku: “Tärkeintä elämässä on puutarhan hoito, eikä sekään ole kovin tärkeätä.”

Silti tämä harmiton tositarina jäi mietityttämään.

Työelämän tositilanteissa suunnittelemattomuutta ja yllätyksiä ei ohitettaisi naureskellen. Siellä tarvitaan oikeaa projektiosaamista.