On sääli, että negatiivisen palautteen antamisen kynnys on paljon matalampi kuin positiivisen palautteen, kirjoitti eräs henkilö Twitterissä minulle, kun oli lukenut julkaisemani ylistävän asiakaskokemukseni helmikuisesta taksimatkastani. Tämähän on niin totta! Jäin pohtimaan miksi.
Kun meitä harmittaa tai olemme pettyneitä, niin mikäs sen helpompaa kuin laittaa tunteita tihkuva viesti jakoon. Kaikki sen keräämät peukutukset ikään kuin lievittävät kohtaamaamme. Etenkin, jos jollakulla on samanlaisia kokemuksia, niin se auttaa erityisesti. Reagoinnit toimivat terapiana ja lohdutuksena. Joskus kriittinen palaute johtaa jopa korjaaviin toimenpiteisiin kuten anteeksipyyntöön ja hyvityksiin. Tällöin reklamaatio on toiminut – mutta herää kysymys, olisiko se vaikuttanut samoin, jos se olisi annettu suoraan palvelun tuottajalle ilman somen joukkovoimaa?
Sen sijaan, kun olemme tyytyväisiä tai jopa yllättyneitä erinomaisesta palvelusta, jää palaute usein antamatta. Pelkäämmekö, että hienosti hoidettu tilanne jää ainutkertaiseksi? Vai viestiikö se jotain palautteen antajasta? Liittyykö palautteeseen joku sanaton pyyntö tai vaade, kiire tai jokin muu syy?
Paljon on pohdittavaa myös työelämän ja yritysten johtamiskäytäntöjen osalta. Niin kauan kun prosesseja on kuvattu, niihin on aina liittynyt myös reklamaatioiden käsittely. Laatujärjestelmien mukaisesti on etukäteen mietitty miten, kuka ja kuinka usein reklamaatiot käsitellään. Mutta oletko koskaan nähnyt prosessikuvausta tai ohjeistusta tilanteeseen, jossa asiakas yllättäen kehuu ja kiittää? En minä ainakaan. Fiksut työpaikat ja erinomaiset johtajat osaavat hyödyntää tällaiset yllättävät asiakastilanteet, joita minäkin aika ajoin heille aiheutan.
Onnistumisia kannattaa korostaa
Twitterissä on tapana keskiviikkoisin kehua henkilöitä tai yrityksiä. Kesäisenä keskiviikkoiltana sain erinomaista palvelua omasta pankistani, joten illan päätteeksi twiittasin oman #keskiviikkokehu’ni. Minulla on paljon seuraajia kyseisen pankin henkilökunnassa ja twiittini levisi kulovalkean tavoin illan aikana. Mutta se ei kuitenkaan tavoittanut asiakaspalvelijaa, joka tämän kaiken hyvän ansaitsi. Mitään aavistamatta tämä henkilö tuli torstaiaamuna töihin ja häntä odotti johdon ja työkavereiden järjestämä yllätys, jota hän ei unohda koskaan.
Jos ja kun yritys tavoittelee erinomaisia asiakaskokemuksia, on johtamisessa korostettava onnistumisia ja oppimisia. Reklamaatiostakin tulee oppia, mutta niin myös näistä yllättävistä ilon hetkistä. Niiden avulla on helppo käydä läpi arvoja, pelisääntöjä ja ohjeita. Ennen kaikkea tehdä näkyväksi se, miksi työtä tehdään ja se työhän on tuottaa palveluja ja lisäarvoa asiakkaalle. Minä asiakkaana sain kiitokset ja kuvan spontaanista juhlahetkestä pankin Kouvolan konttorilta. Merkityksellisintä oli kuitenkin se, mitä tapahtui työpaikalla ja työyhteisössä. Yrityskulttuurin vaalimisen ja kehittämisen kannalta on erityisen vaikuttavaa, miten tällaiset onnistumisista kertovat hetket hyödynnetään. Niiden avulla näytetään esimerkkiä. Ne korvaavat mennen tullen powerpointesitykset ja juhlapuheet.
Asiakkaan kiitos avaa mahdollisuuksia
Runsas vuosi sitten kävin eräässä vaatetusalan erikoisliikkeessä, jossa sain myyjältä erityisen hyvää asiakaspalvelua. Myyjä oli ystävällinen, neuvoi ammattimaisesti, oli kärsivällinen ja ymmärtäväinen, kun mainitsin, etten pidä yhtään vaatteiden ostamisesta! Kaupat syntyivät ja seuraava päivänä vielä lisäkauppoja. Kiitin moneen kertaan myyjää. Ajaessani kotiin ajattelin, että minäpä kerron tästä asiakaskokemuksesta myös omistajalle. Sähköpostini alkoi: Tiedätkö, minkälaisia aarteita sinulla on töissä…? Hetken päästä omistaja vastasi ja sanoi olevansa jo kolmannen polven perheyrittäjä eikä ollut koskaan saanut vastaavanlaista postia asiakkaalta. Hän oli kovasti otettu ja kiitollinen.
Puolen vuoden päästä menin uudestaan samaan kauppaan ja saman myyjän luokse. Kysyin siinä vaatteita katsoessani, että tuliko terveiseni perille viime syksynä. En pysty sanoin kuvaamaan sitä aidon ilon ja onnen ilmettä, kun myyjä kertoi, että yrityksen omistaja oli tulostanut viestini ja oli tuonut sen kahvihuoneeseen kaikkien nähtäväksi. Sitä oli yhdessä luettu silmät kyynelissä. Tajusin vasta silloin itsekin, että annoin johtajalle mahdollisuuden ilmaista sellaisia asioita henkilöstölleen, mitä hän ei ole aiemmin osannut tai muistanut sanoa.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan
Palataan vielä siihen helmikuiseen taksimatkaani. Ensin vastasin matkaa seuraavana päivänä tekstiviestillä tulleeseen asiakaskyselyyn. Päätin kuitenkin varmistaa, että myös kuljettaja-yrittäjä saa kiitoksensa. Niinpä otin Twitter-viestistäni kuvan ja lähetin sen samaan numeroon, mistä taksivahvistus oli tullut. Aiheutin iloisen yllätyksen: ”Mukava kuulla, että kuljetuksesta jäi hyvä fiilis, tulee itsellekin todella hyvä mieli, kun asiakas on tyytyväinen!” Näin se menee. Ihmiseltä ihmiselle.
Nämä arjen pienet teot, joilla on valtavia vaikutuksia, ovat sitä arjen johtajuutta, joista niin usein kirjoitan. En anna ylistystä, ellei siihen ole aihetta. Samalla lupaan, ettei minulla tule olemaan koskaan niin kiire, etten ehtisi nähdä hiukan vaivaa ja kehua ja kiittää, kun on sen aika.
Annetaan pienten tekojen valloittaa tämä maa.
Riitta
Kirjoitus on julkaistu Kollega.fi -verkkolehdessä Johtajuuden ytimessä -blogissa 7.2.2018
Aiempia tähän aiheeseen liittyviä kirjoituksiani Rubiikki-blogissani:
