Edessäni on juuri alkava kokeilu Riitan DialogiAreenalla, jossa maaliskuun teemana on Digitaalinen yhteiskehittäminen yhteisöllisyyden ratkaisuna? Niistä syntynee aikanaan oma kirjoituksensa, mutta samalla ajatukseni palasivat menneisiin kokemuksiini siitä, miten saada osaaminen näkyviin digitaalisen yhteiskehittämisen avulla.

Kuvitellaanpa iso joukko, suurelta osin toisilleen tuntemattomia asiantuntijoita, joita yhdistää kiinnostus työelämän kehittämiseen ja joilla on hyvin erilaista osaamista. Heidät on pyydetty lyhyeen, määräaikaiseen pro bono -tehtävään, jossa pitäisi löytää yhdessä uudenlaisia ratkaisuja kompleksisiin ongelmiin. Tämä case ei ole kuitenkaan kuvittelua, vaan totta ja jo toteutunut. Tästä Fast Expert Teams -kokeilusta voit lukea tekstin lopussa olevan linkin kautta.

Tässä kirjoituksessa pohdin laajemmin sitä, miten tämän tyyppisissä tilanteissa saadaan osaaminen näkyviin, kun ihmiset ovat vieraita toisilleen, tapaamiset tapahtuvat vain digitaalisesti eikä aikaa ole juurikaan muuhun kuin toimeksiantoon.

Keskeisiä kysymyksiä osaamisesta ja sen hyödyntämisestä digitaalisessa yhteiskehittämisessä

Osaamista ja osaajia on monenlaisia, ja se on rikkaus. Haasteena on kuitenkin tuon rikkauden hyödyntäminen. Jotta pääsemme miettimään yksilöiden osaamisten hyödyntämistä yhdessä, lienee viisasta aloittaa kysymyksillä.

Osaamisten määrittämisessä voi esittää alkuun vaikkapa nämä kolme kysymystä:
• Onko osaamisessa kyse vain todennettuista pätevyyksistä (todistukset, sertifikaatit, pätevyydet) vai onko kyse laajemmin eri tavoin hankituista tiedoista ja taidoista?
• Ovatko osaamiset kokemusperäisiä perustuen menneisyyteen vai onko myös näkemyksellisyys osaamista ja kyvykkyyttä?
• Onko työyhteisössä, projektissa tai verkostossa yhteinen käsitys, mitä osaamisella tarkoitetaan?

Seuraavaksi vuorossa kaksi kysymystä osaamisen tunnistamiseen:
• Kuinka hyvin osaamme tunnistaa omaa osaamistamme?
• kuinka paljon tunnistamme potentiaalia, jolle ei ole vielä tullut käyttötarvetta?

Lopuksi pääsemme tämän kirjoituksen yhteen ydinkysymykseen:
• Miten saada erilaisten ihmisten erilaisia osaamisia näkyviin ja hyödynnettyä digitaalisen yhteiskehittämisen tilanteissa?

Oleellista on luoda yhteinen ymmärrys yllä olevista kysymyksistä. 

Digitaalinen yhteiskehittäminen ja sen johtaminen on tasapainoilua

Yhteiskehittämisen alkua sävyttää pitkälti toimeksiantoon liittyvien ongelmien ja haasteiden tunnistaminen. Ilmassa on paljon avoimia kysymyksiä. Yksittäisillä osaajilla on mahdollisia ratkaisuja, ideoita ja ehkä valmiita vastauksiakin. Eteneminen on mitä suuremmassa määrin kiinni vuorovaikutuksesta, luottamuksesta ja kyvystä työskennellä yhdessä. Näihin tarvitaan sekä tietoa, taitoa että tahtoa. Avaintekijöiksi muodostuvat tekemisen selkeys ja sujuvuus sekä onnistumisten seuranta. Jotta yhteiskehittämisessä voidaan onnistua, on johtamisella ja johtajuudella iso rooli. Kussakin yhteiskehittämisen hankkeessa on mietittävä ja kokeiltava, minkälaisella johtamistyylillä voidaan onnistua, jotta sovitussa ajassa osallistujien tunnistettuja ja piilevää potentiaalista osaamista saadaan hyödynnettyä tavoitteiden saavuttamiseksi.

Digitaalisessa yhteiskehittämisessä tulevat esille ihan samat perusasiat kuin samassa fyysisessä tilassa tapahtuvassa yhteiskehittämisessä. Lisämausteena digitaalisuudesta johtuvat haasteet ja edut. Johtamisen tapa ja tyyli on harkittava kunnolla.

Kolme ajatusta hyväksi kokemistani johtamisen käytänteistä 

1 Digitaalinen yhteiskehittäminen perustuu osallistujien vuorovaikutukselle

Muokkaa määrätietoisesti maaperää hedelmälliselle vuorovaikutukselle ja yhteiselle tekemiselle. Kun tekninen ympäristö keskustelualustoineen ja käytettävine työkaluineen on selkeä ja helppo, energian voi kohdentaa digitaalisista työkaluista digitaalisiin kohtaamisiin.

Vältä tutustumisvaiheeseen liittyvää ähkyä eli sitä, että jokainen osallistuja vuorollaan kertoo ”kaiken”, vaan mahdollista tutustuminen vaiheittain ja erilaisin keinoin. Pääasiahan ei ole itse kierros, vaan se, mitä osallistujat oppivat toisistaan. Hyvä käytäntö on yhteiselle alustalle kirjoitetut fasilitaattorin sopivasti ohjeistamat vapaamuotoiset esittelyt sekä niiden lisäksi sopivat esittäytymistehtävät, jotka tuovat esille ihmisten erilaisia kiinnostuksen kohteita ja myös osaamista. Tehtävät voivat olla sanallisia, valintatehtäviä tai esimerkiksi kuvien kautta tapahtuvaa esittäytymistä. Luottamus digitaalisissa kohtaamisissa rakentuu sekä näppäimistön että katseiden ja eleiden kautta.

Sujuvan vuorovaikutuksen varmistaminen ja ruokkiminen on tehtävä, joka kestää koko yhteiskehittämisen ajan. Asiaan keskittyvien yhteisten tapaamisten lisäksi on aktivoitava eri aikaista yhteistä keskustelua. Lisäksi voi olla paikallaan välillä digitaaliset lounastreffit, aamukahvit tai vaikka iltapäiväteet. Näiden toteutuksessa vain mielikuvitus on rajana.

2 Digitaalinen yhteiskehittäminen rakentuu odotuksien, lupausten ja sitoutumisten varaan

Alusta lähtien on sovittava pelisäännöt, miten kommunikoidaan ja toimitaan yhdessä. Tämä ei ole sanelua, vaan yhdessä sovittavaa. Jälleen voi todeta, että hyödyntäen osallistumiseen mahdollistavia digitaalisia työkaluja, tämäkin yhteiskehittämisen perustaa rakentava vaihe onnistuu. Yhteiset toimintatavat auttavat tavoitteellisessa tekemisessä, ja samalla rakentavat luottamusta ja vahvistavat psykologista turvallisuutta. Yksi osa yhteisiä pelisääntöjä on osio, jonka on koskettava osaamista – sen sanoittamista, jakamista ja jalostamista.

Johtamisen tyyli ja tarve riippuu tehtävästä, toimeksiannosta, aikataulusta ja osallistujista. Mitä selkeämpi kehittämisen tavoite ja mitä enemmän osallistujilla on kokemusta onnistuneista digitaalisen yhteiskehittämisen hankkeista, sitä vähemmän tarvetta on perinteiselle johtamiselle. Vaikka kehittämistiimi toimisi yhteisohjautuvasti jaetun johtajuuden ja valmentavan otteen mukaisesti, on aina tarvetta johtajuudelle, jolla varmistetaan onnistumisen kokemuksia niin projektille, tiimille kuin myös yksittäisille osallistujille.

3 Digitaalinen yhteiskehittäminen mahdollistaa kollektiivisen osaamisen näkyväksi tekemisen

Vaikka yhteiskehittämisen projektiin osallistujat valitaan yksittäisten ja näkyvien osaamisten (tutkinnot, asema, tittelit, näytöt yms) perusteella, onnistuminen on kiinni siitä, mitä yhdessä saadaan syntymään. Digitaalinen yhteiskehittäminen on joukkuepeliä, jossa tarvitaan erilaisten osaamisten lisäksi myös erilaisia rooleja. Joidenkin osallistujien vahvuus on ideoinnissa, joidenkin kriittisten kysymysten esittämisessä. Joku on parhaimmillaan silloin, kun homma etenee ja joku toinen taas silloin, kun huomataan olevamme umpikujassa. Kun joku keksii kokeilla jälleen uutta työkalua tai viitekehystä, joku toinen keksii juuri oikean tavan sanoittaa tilannetta tai ratkaisua.

Kun digitaaliset yhteiskehittäjät osoittavat ja tekevät näkyväksi kehittäjäkavereidensa osaamisia ja vahvuuksiaan sekä antavat aktiivisesti palautetta toisilleen, mahdollistuu myös se ihme, että yksittäinen osaaja tunnistaa itsestäänkin jotain uutta. Ei testein, vaan ihan kehittämistyönsä lomassa. Näin kokemusosaamisen jakaminen ja rohkeiden näkemysten esille tuominen vahvistaa sekä yhteistä tekemistä että omaa osaamispääomaa.

Miltä nämä ajatukseni vaikuttavat? Auttavatko ne eteenpäin? Rohkaisevatko kokeilemaan? Kiinnostaisiko sinua Fast Expert Teams -toiminta? Jatkan mielelläni keskusteluja näiden asioiden tiimoilta. Otathan yhteyttä.

Tekstin alussa mainitsemani jo toteutuneet Fast Expert Teams -työelämäinnovaatiohankkeisiin ja niiden tuloksiin voit tutustua TYÖ2030-verkkosivuilla.