Elätän itseni puhumalla ja kirjoittamalla johtamisesta, kehittämisestä, muutoksista, osaamisesta, hyvinvoinnista, arvostamisesta ja kunnioittamisesta.

Puheessani vilisevät niin eurot, lakipykälät kuin ihmiset – asiat ja tunteet sekaisin. Kirjoitan tietokirjoja. Huhtikuussa ilmestyi Tiukka tilanne. Viimeistelyä vailla on Esimiesosaaminen. Lisäksi kirjoitan säännöllisesti artikkeleita Käytännön henkilöstöjohtaminen –käsikirjaan.

Olen oppinut asioita toki opiskelemalla, mutta sitäkin enemmän elämällä noiden asioiden kanssa.

Kokemalla asioita itse ja yhdessä muiden kanssa. Kuuntelemalla, keskustelemalla, olemalla silmät ja korvat auki. Paljon muutakin arvokasta olen oppinut elämäni varrella.

Olen maalannut pari päivää. Maalipensseli tuntui vieraalta näppäimistön käytön jälkeen. Veto vedolta tuntuma löytyi. Syntyi kaunista. Rakennus sai suojan. Itse näki oman työnsä jäljen. Maalaaminen on terapiaa. Opettavaista. Parasta oli aika ajatella.

Olen oppinut vanhemmiltani paljon.

Isältäni perin yrittäjyyden asenteen, periksi antamattomuuden ja elämästä nauttimisen taidon. Opin maalaamaankin. Äidiltäni opin mm. rakkauden ruokaan ja puutarhaan. Arkiset taidot kertyivät huomaamatta. Kiitos niistä.

Arvokkain ja hyödyllisin taito liittyy kuitenkin sosiaalisiin taitoihin. Vanhempani olivat loistavia esikuvia. Somesta he eivät tietäneet mitään, mutta he halusivat jakaa tarinoitaan ja kokemuksiaan, olivat kiinnostuneita niin tutuista kuin uusistakin tuttavuuksistaan. Lämpö oli aitoa, vuorovaikutus mutkatonta.

Moni asia on jäänyt oppimatta, monta tarinaa jäi kuuntelematta. Olisi ollut kiva oppia soittamaan isän opastuksella. Onneksi poikani harrastaa musiikkia minunkin edestä. Sen sijaan, että listaa mielessä asioita, joita ei vielä osaa, kannattaa pysähtyä miettimään sitä, mitä osaa.

Se, mitä ihmisellä on, voi olla arvokkaampaa kuin se, mitä puuttuu.

Keskikesä on loistava ajankohta pysähtyä opettelemaan olemaan tyytyväinen ja kiitollinen. Mistä sinä olet kiitollinen? Kenelle?